Perceptions locales de l'aménagement forestier durable dans trois régions de la forêt boréale

Depuis les années 1990, l'étude de la perception du public sur les forêts et l'aménagement forestier fait l'objet d'un intérêt croissant qui se reflète par une attention accrue sur l'aménagement durable des forêts (ADF). Puisque l'ADF vise à intégrer les diverses valeurs écologiques, économiques et sociales, l'acceptabilité sociale devient un préalable essentiel à sa réalisation. Afin d'évaluer l'acceptabilité sociale, il est important d'avoir des informations sur les perceptions locales et leur distribution entre les groupes. Jusqu'à présent, il n'existe pas de théorie ou de modèle conceptuel qui explique les interactions entre la forêt, l'individu, incluant son milieu social et culturel, ainsi que la politique et l'aménagement forestier. Pour illustrer ces interactions, le concept de modèle culturel est introduit et utilisé pour créer un modèle conceptuel fournissant un cadre théorique permettant les comparaisons entre les régions. Ce modèle conceptuel facilite aussi le lien entre l'utilisation actuelle et historique des forêts et les perceptions. Le cadre théorique explique aussi la qualité non-statique des modèles culturels sur les forêts et décrit la façon dont ils sont changés ou renforcés par de nouvelles expériences forestières ou par le discours public. L'introduction d'informations additionnelles sur les forêts et leur aménagement devrait ainsi influencer les modèles culturels des gens et leurs perceptions des forêts. Basée sur le cadre théorique décrit au-dessus, cette dissertation a comme but de mieux comprendre l'effet des conditions locales et de l'introduction de nouvelles informations sur les perceptions reliées à l'ADF. La question des conditions locales est approchée en étudiant les valeurs forestières, les attitudes par rapport à l'aménagement forestier et les préférences des groupes d'intérêt provenant de trois régions boréales concernant l'ADF. Les régions étudiées diffèrent dans leur utilisation actuelle et historique des forêts. L'effet de l'introduction de nouvelles informations est étudié en mesurant les valeurs forestières, les attitudes face à l'aménagement forestier et les préférences touchant l'ADF avant et après la présentation des résultats de simulations illustrant les effets probables des scénarios alternatifs à long terme et à grande échelle. Les régions étudiées, le sud-est de la Finlande, le centre du Québec et le centre du Labrador, accordent, respectivement, une grande, moyenne et basse importance à la foresterie industrielle. L'importance de la foresterie industrielle est utilisée comme indice permettant de décrire le gradient de l'utilisation actuelle et historique dans les trois régions. Les participants à cette étude, 252 personnes au total, représentent des groupes environnementaux, des utilisateurs des produits forestiers non ligneux, des groupes autochtones, des propriétaires de forêts privées et des professionnels forestiers des trois régions étudiées. Les résultats démontrent des variations dans la priorité accordée aux composantes environnementales et économiques menant à la durabilité ainsi qu'à quelques attributs de l'ADF en fonction de l'importance de la foresterie industrielle. Le résultat le plus intéressant montre que les différences entre les groupes s'accentuent pour plusieurs aspects lorsque l'importance de la foresterie industrielle augmente. Les tendances observées reflètent, entre autres, l'influence de l'utilisation actuelle et historique des forêts sur les perceptions face à l'aménagement durable des forêts. Des différences ainsi que des similarités ont été détectées entre les groupes d'intérêt entre les régions et au sein même des régions. Les différences les plus grandes entre les régions se trouveraient dans les perceptions des professionnels forestiers. Par contre, les environnementalistes ont des perceptions relativement similaires dans les trois régions. Les perceptions des groupes d'intérêt devraient être influencées par les conditions locales, incluant l'utilisation caractéristique de la forêt, ainsi que par des questions partagées par les groupes similaires des différentes régions, comme l'agenda global des environnementalistes, l'éducation technique des professionnels forestiers ou l'expérience des chasseurs dans la forêt. Après avoir montré aux participants les résultats des simulations forestières à long terme et à grande échelle, nous observons aussi quelques changements significatifs au niveau des valeurs et des attitudes, mais aucun changement des préférences. Le changement le plus commun est la formation des opinions. Les participants ont aussi signalé qu'ils ont appris durant la présentation. Autant les professionnels forestiers que les autres utilisateurs des forêts ont fait des apprentissages, mais à des niveaux différents. Cette observation reflète des différences qualitatives entre les connaissances techniques et les connaissances locales. Le fait qu'il n'y a pas de changements significatifs des préférences peut être expliqué par le contexte de balancement des divers attributs sous-jacent aux expériences de choix. Il est aussi possible que les préférences soient plus stables que les valeurs et les attitudes. Quelques groupes d'intérêt étudiés ont signalé qu'ils préfèrent le changement de régime forestier. Des perceptions conflictuelles entre groupes ont aussi été détectées spécialement dans la région de grande importance de la foresterie industrielle, le sud-est de la Finlande. Des opinions conflictuelles peuvent possiblement être réconciliées par l'utilisation d'approches innovatrices comme le commerce des valeurs de conservation ou l'approche de zonage TRIADE.\ud La présentation des résultats de simulations illustrant les effets des scénarios alternatifs à long terme et à grande échelle est une manière efficace pour améliorer la compréhension entre les professionnels forestiers et les autres utilisateurs des forêts. La communication répétée des résultats de simulations et l'opportunité de les commenter et de discuter durant le processus de modélisation améliore la qualité des modèles développés ainsi que la profondeur de la compréhension des participants. ______________________________________________________________________________ MOTS-CLÉS DE L’AUTEUR : Aménagement forestier durable, Aspects sociaux de la foresterie, Interactions nature-homme, Modèles culturels, Attitude, Valeur, Préférence, Comparaison régional, Mesure de changement, Changement de préférence, Simulations forestiers

Effects of presenting forest simulation results on the forest values and attitudes of forestry professionals and other forest users in Central Labrador

This research tested whether demonstration of the long term effect of different forest management scenarios in a large forested area changes people's forest values and attitudes. Forestry professionals and other forest users in Central Labrador were shown simulation results of three alternative forest management scenarios illustrating possible long term effects on various indicators. Forest values and attitudes towards forestry were measured before and after the presentation. Our conception of values and attitudes is based on the cognitive hierarchy model of human behaviour which states that values are more enduring and more difficult to change than attitudes. It was thus hypothesized that attitudes would change but not values and that change in forestry professionals would be less than in other forest users since foresters are trained to think about long-term effects and large-scale processes of forest management scenarios. We also hypothesized that a greater number of people would have an opinion on forest management after the presentation. All three hypotheses were partially supported by the results. The results indicated that some attitude change occurred, but that values also changed somewhat. Most of the significant changes occurred when persons with no clear opinion on several forest-related questions formed an opinion. Long-term, landscape simulation results provide valuable information and enhance understanding of both forestry professionals and other forest users. However, being provided the same information, the two groups learned different things. While forest users gained more confidence in the current forest management plan and were motivated to further participate, professionals learned more specific things. This reflects differences between technical and local knowledge

Muutos vähähiiliseen yhteiskuntaan EU:n rakennerahastojen avulla 2014 –2020

Uusi julkaisu on ilmestynyt tukemaan muutosta kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Julkaisussa selvitetään vähähiilisen yhteiskunnan käsitettä, sen sisältöä ja sitä mitä vähähiilisen yhteiskunnan temaattinen tavoite voisi tarkoittaa EU:n rakennerahastojen ohjelmatyössä ja hankemaailmassa. Vähähiilisen yhteiskunnan tavoitteen toteuttamista voidaan tukea uudella seitsemän vuoden Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmalla, joka rahoittaa eri toimijoiden, kuten yritysten, kuntien, yliopistojen, tutkimuslaitosten, koulujen oppilaitosten ja yhdistysten hankkeita. Rakennerahastovaroilla rahoitettavien hankkeiden valinnassa tuleekin painottaa vaikuttavuutta ja vaikutuksia kasvihuonekaasujen vähentämiseen pitkällä tähtäimellä. Vähähiilisillä hankkeilla on positiivisia vaikutuksia mm. energia- ja materiaalitehokkuuteen, uusiutuvien energialähteiden käyttöön, henkilöautoliikenteen vähenemiseen, kuljetustarpeeseen ja joukko- ja kevyen liikenteen osuuteen. Em. hankkeiden välillisiksi vaikutuksiksi luetaan esimerkiksi energianeuvonnan vaikutukset energiankulutukseen, uusiutuvan energian osaajien vaikutukset kiinteistöjen lämmitysenergian valintaan, biokaasulaitosten sijoitusvaihtoehtojen selvityksen vaikutukset uusiutuvien energiamuotojen tuotantoon jne. Vähähiilisten hankkeiden tavoitteiden toteutumista seuraavia tulosindikaattoreita voisivat olla: - uusiutuvan energian tuotantokapasiteetin lisääntyminen - saavutettu energian säästö - koulutettuja ilmasto-osaajia - uusia vähähiilisiä tuotteita markkinoilla - uusia vähähiilisiä palveluntarjoajia markkinoilla - kehitettyjä vähähiilisyyttä edistäviä suunnittelutyökaluja YM:n tilaamasta Kati Berningerin uudesta julkaisusta saa lisätukea, esimerkkejä ja ideoita hyvien vähähiilisten hankkeiden suunnitteluun

Climate resilient and sustainable forest management : IBFRA conference 28-31 August 2023. Book of abstracts

The 20th IBFRA (The International Boreal Forest Research Association) conference held in Helsinki Finland 28-31 August 2023 brings together researchers, companies, policy makers and members of the civil society. The conference main theme is Climate resilient and sustainable forest management. The abstracts of the conference are in this publication

TRIAD zoning in Quebec: Experiences and results after 5 years

The TRIAD approach to forest management involves dividing the forest into 3 zones, each with its own management\ud objectives, but with the overall goal of increasing the ecological and economic sustainability of the forest. For the past 5 years, we have been experimenting with TRIAD zoning in central Quebec, incorporating social interests into the original concept of TRIAD management. Results generally indicate that this approach is economically viable, socially acceptable, and preferable ecologically in this area. Although much remains to be done, thus far the consensus among the\ud various project participants is that this approach may be a good fit for the public forest of Canada

Jätevesien fosfori hyötykäyttöön – teknologioita ja ohjauskeinoja

Fosfori on tärkeä ravinne, jonka louhittavat varannot ovat rajalliset. Jätevesien fosforivirrat ovat pienempiä kuin esimerkiksi lannassa, mutta ne ovat keskittyneisyytensä vuoksi kiinnostavia fosforin kierrätyksen näkökulmasta. Jäteveden sisältämän fosforin kierrättämiseksi on olemassa erilaisia teknisiä ratkaisuja – fosfori kiertää olemassa olevilla lietteenkäsittelymenetelmillä lietteen mukana tai se voidaan ottaa talteen eri osista jätevesi- ja lieteprosessia. Fosforin talteenottomenetelmistä osa sopisi Suomen oloihin kohtuullisilla muutoksilla nykyiseen infrastruktuuriin ja prosesseihin. Osa menetelmistä taas vaatisi suuria muutoksia. Tällä hetkellä mikään menetelmä ei ole vielä täysin kilpailukykyinen kustannuksiltaan, ja meille niistä parhaiten soveltuvat ovat vielä varsin kehittymättömiä. Jäteveden sisältämän fosforin kierrätykseen kannustavia ohjauskeinoja on eri Euroopan maissa käytössä varsin niukasti. Lainsäädännöllisten ohjauskeinojen nouseva ilmiö on jäteveden sisältämän fosforin talteenottovelvoite, joka on jo käytössä Sveitsissä ja Saksassa.Talteenotetun fosforin käyttö on kuitenkin vielä ratkaisematta. Fosforin kierrätyksen taloudellisia ohjauskeinoja on käytössä hyvin vähän. Informaatio- ohjauksesta hyvä esimerkki on Ruotsin jätevesilietteen sertifiointijärjestelmä. Alankomaiden fosforin arvoketjua koskeva vapaaehtoinen sopimus on kannustava esimerkki alan omasta toiminnasta kierrätetyn fosforin käytön edistämiseksi. Jäteveden fosforin kierrätyksen edistämiseksi tarvitaan useiden erilaisten ohjauskeinojen yhdistelmää eri tavoitteita ja kehityskaaren eri vaiheita varten. Kansallinen vuoropuhelu luo yhteisymmärrystä suunnasta ja hyväksyntää harkittaville ohjauskeinoille sekä kasvattaa luottamusta eri toimijoiden välillä. Julkishallinnon on syytä neuvotella lannoitevalmistealan kanssa vapaaehtoinen sopimus kierrätysravinteiden käytön edistämiseksi. Uusien ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon tarvitaan julkista rahoitusta, joka kohdennetaan vaikuttavasti. Kierrätyslannoitteille tarvitaan kansallinen laatujärjestelmä takaamaan tuotteiden puhtaus ja turvallisuus. Muiden toimenpiteiden toteuduttua on syytä harkita kierrätysravinteiden sekoitevelvoitetta, joka takaisi lannoitteisiin vaiheittain kasvavan osuuden kierrätysravinteita. Tietopohjan vahvistaminen ja toimenpiteiden kohdentaminen edellyttävät myös lisää tutkimust

Maatalouden tukijärjestelmää kehitettävä tukemaan viljeltyjen turvemaiden ilmastokestävää käyttöä

Viljeltyjen turvemaiden maaperän ilmastopäästöt olivat vuonna 2018 yhteensä 7,6 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia, mikä on suurempi päästölähde kuin Suomen koko henkilöautoliikenne. Maatalouden nykyinen tukijärjestelmä ei kuitenkaan tue kaikkien tunnistettujen ja entistä tehokkaimpien päästövähennyskeinojen käyttöönottoa.202

Ilmastonmuutos ja Suomen turvallisuus : Uhat ja varautuminen kokonaisturvallisuuden toimintamallissa

Ilmastonmuutos uhkaa yhteiskuntien vakautta ja turvallisuutta. Tässä hankkeessa selvitettiin ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksia Suomen erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta ja selvitettiin, miten kokonaisturvallisuuden malli sopii tunnistettuihin vaikutuksiin varautumiseen. Tutkimuksessa muodostettiin Suomeen sopiva ilmastoturvallisuuden jäsennys, joka jakautuu suoriin, ketjuuntuviin ja siirtymävaikutuksiin. Suorat vaikutukset viittaavat luonnonilmiöihin ja niiden aiheuttamiin, ihmisiin ja infrastruktuuriin kohdistuviin vahinkoihin. Ketjuuntuvissa vaikutuksissa ilmastotekijät yhdistyvät poliittisiin, taloudellisiin ja valtiorajat ylittäviin ilmiöihin, ja siirtymävaikutukset liittyvät ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta syntyviin seurauksiin. Jäsennyksen avulla tutkimuksessa tunnistettiin mahdollisia elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvia turvallisuusvaikutuksia, ja niiden pohjalta kehittämiskohteita varautumisessa. Hankkeen suosituksia ovat esimerkiksi: hallinnonalojen ja eri toimijoiden välisen vuoropuhelun lisääminen, osaamisen kehittäminen sekä ilmastonmuutokseen että kriisien hoitoon liittyen, ilmastonmuutoksen parempi huomioiminen ennakoinnissa ja kokonaisturvallisuuden suunnittelussa, toimintaympäristön kriittisten kehityskulkujen seuranta sekä aloitteellisuus kv-ilmastoturvallisuuskeskustelussa

Energiaköyhyyden jatkoselvitys liittyen asuntojen lämmitysremontteihin ja energiakuluihin

Selvitys on jatkoa vuonna 2013 ilmestyneelle Selvitys energiaköyhyydestä, kotitalouksien energiakustannukset -raportille. Työssä tarkastellaan tilastojen, energialaskelmien ja haastattelujen avulla omistusasunnoissa asuvien pieni- ja alle keskituloisten talouksien energiaköyhyysriskiä. Energiaköyhyydellä tarkoitetaan vaikeutta ylläpitää perustarpeita energiakustannusten takia. Suomessa on 60 000–100 000 energiaköyhyyden riskiryhmiin kuuluvaa omistusasunnossa asuvaa kotitaloutta eli pieni- ja alle keskituloisia, jotka asuvat perusparantamattomissa 1960- ja 1970-luvun kerrostaloissa tai isoissa ennen vuotta 1980 rakennetuissa tai öljylämmitteisissä pientaloissa. Alueellisesti suurin riski on väestöään menettävillä alueilla, joissa on suhteellisesti eniten pieni- ja alle keskituloisia, kuten Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Absoluuttisesti eniten energiaköyhyyden riskiryhmiin kuuluvia on Uudellamaalla. Energiaköyhyyttä voi esiintyä vanhuksilla, joilla ei ole varaa lämmittää taloaan riittävästi. Suomessa energiaköyhyys on harvinaista, sillä sosiaaliturva lieventää sen vaikutuksia. Jos energian reaalihinta nousee parikin prosenttia vuosittain, energiaköyhyyden riski voi lisääntyä. Suurimmat lämmityskustannukset ovat Pohjois-Suomessa suuressa ja vanhassa öljylämmitteisessä omakotitalossa. Ilmaisilla säästötoimenpiteillä, kuten sisälämpötilaa laskemalla, ilmaisella puulla lämmittämällä ja sähkön kilpailutuksella, voi laskea energiakustannuksia 5–35 prosenttia. Lämmitystapamuutoksilla on suurin vaikutus energiakustannuksiin, mutta esteenä ovat suuret investointikustannukset. Lämmitysremontti tulee eteen kaikilla öljylämmittäjillä ja rahoituksen kanssa voi tulla ongelmia. Energiaköyhyysriskiä voidaan pienentää kehittämällä rahoitusmuotoja, kuten malleja, joissa investointikustannukset maksetaan syntyvillä energiakustannussäästöillä tai valtion takaamia lainoja. Energiaköyhyyden riskiryhmät tarvitsevat parempaa energianeuvonnan ja rahoituksen saavutettavuutta